*

Esa-JussiSalminen

Oravansieni, maasieni ja niinisieni - sienestystä Udmurtiassa

  • Syötäväksi kelpaava saalis Udmurtiassa.
    Syötäväksi kelpaava saalis Udmurtiassa.
  • DDT:ltä haisevat hylättävät sienet.
    DDT:ltä haisevat hylättävät sienet.
  • Tätäkin joku väitti muzjemgubiksi, maasieneksi, mikä sitten lieneekään. Luonnossa lakki sinersi. Ei maitiaisnestettä.
    Tätäkin joku väitti muzjemgubiksi, maasieneksi, mikä sitten lieneekään. Luonnossa lakki sinersi. Ei maitiaisnestettä.
  • Viherkaulussieni jäänyt vaaleansiniseksi? Käyttökelvoton, paitsi ehkä värjäykseen?
    Viherkaulussieni jäänyt vaaleansiniseksi? Käyttökelvoton, paitsi ehkä värjäykseen?
  • Kahdessa viikossa sienikeiton maku täydellistyy.
    Kahdessa viikossa sienikeiton maku täydellistyy.
  • Viime vuoden udmurttilaista satoa hyvin säilyneenä lasipurkissa miedosti suolattuna.
    Viime vuoden udmurttilaista satoa hyvin säilyneenä lasipurkissa miedosti suolattuna.


Udmurteilla sienestys on jo muinaisista ajoista ollut merkittävä elinkeino luonnollisesti. Ovathan nämä seudut varsinkin ennen olleet hyvin metsäisiä, havumetsävyöhykkeen ja lehtimetsävyöhykkeen rajoilla. Tataarit ovat asuneet enemmän etelämpänä aroilla, joilla sienestystä voi vähemmän harjoittaa. Tämä näkyy vieläkin esim. siinä, että Tatarstanista kotoisin olevat udmurtit saattavat kertoa, että heillä kerättiin kyllä sieniä, mutta kantosieniä ei osattu kerätä. Kantosienethän muuten Venäjällä kuuluvat himoituimpiin ja yleisimpiin kerättäviin sieniin. Tosin nykyisin monilla alueilla Udmurtiassa, puhumattakaan eteläisemmistä naapuritasavalloista, maisema on niittyä tai peltoa, jossa metsiä on vain saarina. Tosin näiden saarekkeiden metsä voi olla hyvinkin rehevää ja koskematonta. Mielenkiintoista kyllä, että sieni gubi on kuitenkin turkkilaiskielistä peräisin oleva lainasana.


Olen ehtinyt pari kertaa käydä sienessä udmurttilais- ja marilaisseurueessa sekä paikan päällä että Suomessa. Kuten Suomessakin alueelliset ja yksilölliset mieltymykset vaihtelevat paljon. Samoin vaihtelevat käsitykset sienten käsittelystä: erään marilaisen mielestä kaikkia sieniä pitää keittää ainakin puoli tuntia, mieluiten paljon enemmän, kun taas juuri tapaamani kizneriläisen mielestä esim. koivurouskuja ja monia muita ei tarvitse kypsentää lainkaan, mikäli niitä ei aio talveksi säilöä. Hänellä oli myös nyrkkisääntö säilömiseen: pitää keittää niin kauan, että sienet laskeutuvat kattilan pohjalle.


Jundassa haperoista kelpasivat vain tietyt, mutta (meillä nykyään myrkyllisenä pidettävä) pulkkosieni oli kuulemma erään suosikkisieni. Tänä syksynä sienessä lähempänä Izhevskiä paikallinen ei olisi kerännyt viinihaperoakaan, koska se on karvas kuulemma.  Kukaan ei tunnu keräävän punaisista haperoista mitään. 


Tänä syksynä muutaman kymmenen kilometrin päässä Izhevskistä löysin pieniä rouskuja, lähinnä harmaa- ja kangasbalsamirouskuja, känsätuhkeloita ja maamunia (gudyripuz "ukkosenmuna") sekä valtavasti vaaleahkoa tuntematonta sientä, joka on mitä ilmeisimmin syötäväksi kelpaamaton (kangas)malikka. Mukana olleista yksi keräsi joitakin tattejakin, tosin vähän matoisia ja sellaisia lajeja, joista en itse välitä. Täällä kasvaa paljon leppä- ja haapa- ja koivurouskuja, karvarouskuja sekä mesisieniä ja koivunkantosieniä. Mukanani ollut sienestäjä ei tunnistanut minun keräämiäni vähempiarvoisia rouskuja. (Männyn)leppärousku on udmurtiksi kon'ygubi "oravansieni", koivurousku on n'ingubi "niinisieni", lijalgubi "kantosieni" viittaa mihin tahansa syötävään kannolla kasvavaan sieneen, sekä mesisieneen että koivunkantosieneen. Syötäväksi kelpaamattomia kantosieniä sanotaan valekantosieniksi. Kangasrousku täällä ei ilmeisesti kasva. Kukaan udmurteista ei sitä tunnistanut netinkään kuvista.


Udmurtin kielen sienten nimistö on vielä systematisoimatta. Murteiden sienten nimiä on toki kerätty, mutta eri murteissa niillä voi olla eri merkitys tai niiden merkitys voi olla varsin epätarkka tai laaja, kuten em. lijalgubi kantosieni. Perehtymistä udmurtin kielen sienten nimistöön haittaa se, että mitään yläkäsitteitä ei ylipäänsä ole käytössä tattien ja rouskujen sienisuvuille. Venäjän kielen sienten nimistö on tietysti vakiintunut, mutta siinäkään ei yksittäisten rouskujen nimissä esiinny yläkäsite rousku, joka on kylläkin olemassa (млечник = Lactarius). Suomen kielen sienten nimistö on mitä ilmeisimmin poikkeuksellisen tieteellisen yksinkertainen ja looginen. Hapero (Russula) on kylläkin udmurtiksi shyrgubi "hiirensieni". 


Melkoinen arvoitus on muzjemgubi "maasieni". Jo sanakirjat antavat sille kaksi merkitystä: 1. опёнок люговой nurminahikas, 2. воронка (jokin suppilomainen sieni). Lisäksi muzjemgubiksi voidaan kutsua ilmeisesti myös koivurouskua tai jotain muuta sientä, joka on usein maa-aineksen peitossa ja lyhytjalkainen, kenties jauhosientä. Nimitys liittyy siis ainakin sieniin, joiden päällä on usein maa-ainesta tai, jotka kasvavatkin maassa, vaikka näyttävät kantosieniltä.


En ole vielä koskaan nähnyt kenenkään käyttävän sienikirjaa tunnistamisessa täällä. Lähelle osuneilta paikallisilta kysyimme, mitä mieltä he olivat tunnistamattomista vaaleista sienistä. Mies haistoi sieniä ja sanoi, että älkää kerätkö, koska haisevat DDT:ltä: dustom pahnet. Tässäpä ehkä hyvä nyrkkisääntö: jos sieni haisee DDT:ltä, ei kannata kerätä. Valitettavasti vain me, nuorempi sukupolvi, emme ole ainakaan Suomessa joutuneet haistelemaan DDT:tä.

Onpa sienten nimityksissä jotain yhteistäkin, kärpässieni: venäjäksi muhomor, udmurtiksi kut kulon gubi "kärpäsenkuolema(nsieni)".

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset