Esa-JussiSalminen

Kaikki blogit puheenaiheesta Kirjallisuus

Suomussalmen sulttaani

Naistenmiehenä kansallista kuuluisuutta saanut Ilmari Kianto (1874-1970) muistutti usein, että hän oli papin poika, joka vasta 30-vuotiaana suuteli ensi kerran naista. Vähän yli kuusikymppisenä hän sitten saattoikin jo rehvastella: ”Mikä kumma siis että kun paastosin 30 ikävuotta, viimeiset 31 vuotta ovat olleet yhtä ainoata hurmion hääyötä.”

Onnen Pekka - Pekka Tarkka

Pekka Tarkalla, 83, on yhä kriitikon rooli päällä niin, että hän arvioi itse jopa omat muistelmansa (Onnen Pekka, Otava 2018) heti esipuheessa: ”Näytän parhaita puoliani kätkemättä harha-askelia ja eksymyksiä.”

Tarkka kehuu itseään kohtuullisesti, mutta sen verran tyylikkäästi, ettei lukijalle tule vastenmielinen olo. Hän asettuu ikään kuin itsensä ulkopuolelle ja arvioi, että ”dokumentaarisuus näyttää olevan voitolla tässä kirjassa”.

Taistelu Suomen lipusta

Juha Seppälän uuden kirjan (Sankariaika, Siltala 2018) lähtökohta on Suomen lippu. Kenelle siniristilippu kuuluu nyt? Yksi kirjan päähenkilöistä, Suomen lipusta vastannut valtion virkamies, lippuneuvos Harry Hamartin, on eläkkeelle jäätyään ymmällään. Yhtäkkiä lipulla haluttiin viestiä monenlaista sanomaa ja merkitystä:

”Sitä roikotettiin urheilutapahtumissa, tallattiin viihdeohjelmissa, siihen niistettiin nenää. Se pyrittiin omimaan rasistiseksi symboliksi. Anarkistit polttivat niitä roviolla.”

Jari Tervo saarnamiehenä: Aamen

Kun ryhtyy lukemaan kirjaa, joka on julistettu ilmestyessään mestariteokseksi (Jari Tervo: Aamen, Otava 2018), odotukset ovat korkealla. Joko nyt on saatu nykypäivän Suomesta se viiltävä ajankuvaus, jonka perään usein haikaillaan?

Aamen on yhdenpäivänromaani, jossa henkilöitä (29) riittää niin, että päät kolisevat ja lukijan pää menee pyörälle. On työlästä seurata, kuka on kukin.

Jos haluaa pysyä Tervon tajunnanvirran ja nokkelan sanailun kyydissä, se vaatii valppautta ja kärsivällisyyttä. Me hidasälyiset olemme pulassa.

Ars Longa Vita Brevis-Einari Junttila Taidemuseossa Kittilän Narikalla

Kittilän kunta viettää tänä vuonna 150-vuotis juhlavuotta ja siksi halusimme sivistystoimessa järjestää 21.6.2018  Terttu Junttilan uuden kirjan julkaisemistilaisuuden Einari Junttila Taidemuseossa Kittilän Narikalla. Samalla juhlistimme Terttu Junttilan tekemää elämäntyötä Kittilän kunnan ja kulttuurielämän hyväksi. Tilaisuuteen saapui runsaslukuinen yleisö ja avauspuheenvuoron käytti kirkkoherra Mika Niskanen. Veisasimme kaksi Einari Junttilan lempivirttä ja taiteilija, kirjailija Terttu Junttila kertoi uudesta kirjastaan ja elämän vaiheistaan.

He hukkuvat äitiensä kyyneliin

Ruotsin kuumin kirjailija juuri nyt taitaa olla Johannes Anyuru, joka voitti viime vuonna Suomen Finlandiaa vastaavan August-palkinnon. Anyuru vieraili juuri (25.5.2018) Suomessa. Hän oli yksi Helsinki Lit -festivaalin kansainvälisistä tähtivieraista.

Festivaalin alla julkaistiin sopivasti suomeksi Anyurun palkittu uutuuskirja (He hukkuvat äitiensä kyyneliin, S&S 2018). Kun kirjaa mainostetaan, että se on dystopia ja polttavan ajankohtainen, poistan yleensä varmistimen kuvitellusta pistoolistani ja suhtaudun opukseen suurin varauksin.

Konsta Pylkkäsen maailmanennätys

Kirjailija Veikko Huovinen (1927-2009) oli hädin tuskin 25-vuotias metsätieteiden opiskelija Helsingissä, kun hän loi Konsta Pylkkäsen hahmon, Havukka-ahon ajattelijan vuonna 1952. Sen jälkeen Huovinen ei Konstasta eroon päässytkään, vaikka kovasti yritti.

Jatko-osan Pylkkäsestä Huovinen kirjoitti pitkään jahkailtuaan vuonna 2004. Jos Konsta Pylkkänen olisi ollut rehvasteluun taipuvainen, hän olisi voinut filosofeerata tehneensä maailmanennätyksen. Ensimmäisen ja viimeisen Pylkkäs-kirjan välissä ehti kulua 52 vuotta.

Sadan vuoden taakka

100 vuotta sitten käydystä sisällissodasta ja sen seurauksista on tänä vuonna kirjoitettu tietokirjoja ja lehtiartikkeleita pilvin pimein, mutta odotusten vastaisesti fiktiot ovat jääneet vain muutamaan, joista itse olen kirjoittanut romaanin Silmästä silmään. Romaani keskittyy itsenäisyyden alkuaikoihin ja valaisee niitä synkkiä varjoja, joita sisällissota myrkyllisine jälkiselvittelyineen työntää yhä vahvasti suomalaiseen mielenlaatuun. Esittelen sitä estottomasti, koska se vastaa niin monen tarpeeseen perehtyä suomalaisen sielunmaiseman keskeisiin vaikuttimiin fiktion keinoin.

Kevään kiinnostavin kotimainen

Olli Jalonen, 64, on yksi merkittävimmistä suomalaisista nykykirjailijoista, ehkä jopa merkittävin. Jalosen uusi kirja (Taivaanpallo, Otava 2018) on jälleen vakuuttava näyttö hänen taidoistaan. Taivaanpallo on kevään kiinnostavin kotimainen romaani.

Taivaanpallo on monitasoinen, mutta se on ennen kaikkea tähtitieteilijän oppipojan, Anguksen, kasvutarina 1600-luvun maailmassa. Kirjan alussa Angus on 8-vuotias, lopussa 13. Muutamassa vuodessa tapahtuu paljon.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset

Julkaise syötteitä