Esa-JussiSalminen Uralin piraatti

Udmurttilaisen kirjallisuuden elävä ikoni Galina Romanova

  • Galina Romanova. Lähde:http://izdania.unatlib.ru/udmwriters/data/romanova/01.html
    Galina Romanova. Lähde:http://izdania.unatlib.ru/udmwriters/data/romanova/01.html
  • Udmurttilaisia novelleja on kerätty kirjallisuuslehdistä kokoomateoksiksi Galina Romanovan toimesta.
    Udmurttilaisia novelleja on kerätty kirjallisuuslehdistä kokoomateoksiksi Galina Romanovan toimesta.

Vuonna 1950 syntynyt Galina Romanova on epäilemättä udmurttilaisista nykykirjailijoista merkittävimpiä. Hän on edelleen työelämässä kirjallisuuslehti Kenešin toimittajana: Venäjällähän ei voi jäädä eläkkeelle (pelkästään). Kotimaan lisäksi hänet on palkinnut niin Viro kuin Suomikin: vuonna 2015 hänelle annettiin M. A. Castrenin seuran kirjallisuuskilpailun toinen palkinto proosakirjallisuuden sarjassa. 

Hänen tiensä kuuluisaksi udmurttilaisen kirjallisuuden suureksi tähdeksi ei ole ollut itsestäänselvä tai yksinkertainen. Koulun jälkeen hän työskenteli lypsäjänä ja valmistui sitten ammattikoulusta kivimieheksi, minkä jälkeen hän työskenteli Iževskin rakennustyömailla kaksi vuotta. Hän suoritti keskikoulun työläisnuorison koulussa ja korkeakoulututkinnon Udmurtian valtionyliopiston filologisessa tiedekunnassa etäopiskelijana. Hän alkoi työskennellä useiden lehtien toimituksissa mitä moninaisimmissa tehtävissä ja on työn ohessa kirjoittanut itse. Udmurtiassa eivät edes kirjallisuuden huippunimet pysty yleensä elättämään itseään pelkästään kirjallisuutta luomalla.

Aluksi Romanova pysyi huippulahjakkaan ja tuotteliaan miehensä runoilija Vladimir Romanovin varjossa. Avioliitto päättyi Romanovin varhaiseen kuolemaan vuonna 1989.  Vuonna 1992 udmurttilaisten lehtien toimituksista loppui paperi ja lehtiä uhkasi näin ollen sulkeminen. Romanova lensi Kaliningradin alueen Nemanin selluloosa- ja paperikombinaattiin hakemaan paperia. Neuvottelut päättyivät tuloksellisesti, koska parin päivän päästä tuli perässä junavaunussa 54 tonnia ensiluokkaista paperia, josta riitti pitkäksi aikaa lehtien tarpeisiin.

Galina Romanovan omista teoksista voi suositelle koottuja teoksia Shundy mumy Gora moja vysokaja. Se sisältää omaelämäkerrallisen kertomuksen, novelleja, näytelmiä, artikkeleita, satuja ja humoristisia kertomuksia sekä runoja ja lauluja. Kirjan lopussa osa teoksista on udmurtista venäjäksi käännettyinä, ilmeisesti ehdoton parhaimmisto.

Jotkut näytelmät tuntuvat mielestäni vähän kliseisiltä ja naiiveilta kansankomedioilta, mutta Romanovan novellit ovat omaa luokkaansa.
Hän hallitsee suvereenisti udmurtin kielen mahdollisuudet. Hänelle ei tuota vaikeuksia kertoa Iževskin kasinoon sijoittuvaa tarinaa mehevällä udmurtilla, vaikka reaalimaailmassa virallinen kasino tuskin toimii kokonaan udmurtiksi, jos ollenkaan. Moni käyttäisikin tällaisessa teoksessa melkoista sekakieltä.
 Niissä hän tuo eri tavoin esille modernin maailman raadollisimpia ilmiöitä, joita udmurtitkin kohtaavat, kaunistelemattomalla tavalla, mutta samalla myös udmurttien pysyvien ja perinteisten kulttuuri- ja moraaliarvojen kauneuden ja voiman.

Yksi näistä on Talkoot, joka sisältyy suomennettujen udmurttilaisten novellien kokoelmaan.
Siinä Romanova piirtää uneliaasti nostalgista toivetta kunnon vanhanajan kylätalkoiden henkiin herättämisestä eräässä kylässä, mutta lopussa ei kaikki niin sanotusti mene putkeen. Joidenkin mieleen Romanovan novelleista tulee Edgar Allan Poen kauhutarinat.

 

Galina Romanova on koonnut Udmurttilaisten novellien kokoelmat eri kirjailijoilta. Osa I on vuodelta 1989 (Vyl dunne I), osa II (Vyl dunne II) on vuodelta 1991 sekä osa III vuodelta 1997 (Byljyram sinkyli). Kootessani suomennettavia novelleja nämä teokset olivat tärkeä lähtökohta: osa valitsemistani novelleista on juuri näistä udmurtinkielisistä novellikokoelmista. 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

Ihmisen äidinkieli on sidoksissa hänen sieluunsa. Elävimmät tarinat syntyvät, kun tuntee alueen, siellä asuvat ihmiset, heidän sielunsa ja osaa käyttää siihen sitä omaa kieltä. Elävämpi maapallo meillä ihmisillä on, kun tunnustamme sielumme kielet. Silti alueilla elävien kansojen kannattaa hyväksyä myös niin sanottu valtakieli. Kaksikielisyydestä ei yleensä mitään pahaa voi sanoa. Suomessakin on suotavaa osata vähintään kahta kieltä.

Käyttäjän Esa-JussiSalminen kuva
Esa-Jussi Salminen

Täällä se on niin päin, että ihmisten pitäisi hyväksyä udmurtti venäjän rinnalle. Yksikielisiä udmurtinkielisiä udmurtteja en ole koskaan tavannut. Heistä liikkuu tietoja viime vuosisadan alkupuolelta.

Tämän blogin suosituimmat