Esa-JussiSalminen

Elävien kielten ystävät kokoontuivat Tšeboksaryssa

  • Symposiumin päätös.
    Symposiumin päätös.
  • Tunnettuja tutkijoita: Udmurtiasta Leonid Ivshin, Sergei Maksimov, Aleksandr Jegorov, Marista Oleg Sergejev.
    Tunnettuja tutkijoita: Udmurtiasta Leonid Ivshin, Sergei Maksimov, Aleksandr Jegorov, Marista Oleg Sergejev.
  • Svetlana Jedygarova tutkii Helsingissä mm. udmurtin nykykielen variaatiota.
    Svetlana Jedygarova tutkii Helsingissä mm. udmurtin nykykielen variaatiota.
  • Turun yliopiston professori Sirkka Saarinen piti plenaariesitelmän symposiumien historiasta.
    Turun yliopiston professori Sirkka Saarinen piti plenaariesitelmän symposiumien historiasta.

 

Kun NL hajosi, suomalais-ugrilaisten kielten tutkijat pystyivät luomaan yhä paremmin henkilökohtaisia tiiviitä kontakteja Venäjän suomalais-ugrilaisten kansojen edustajien kanssa. Tämä johtui erityisesti siitä, että suomalaiset pääsivät matkustamaan sukukansojen maille ja jopa oleilemaan niillä pitkiäkin aikoja.


Itse en ole koskaan pystynyt eläytymään sellaiseen tilanteeseen, että sukukansat olisi eristetty jonnekin saavuttamattomiin. Olen nimittäin sitä sukupolvea, joka heti opiskeluaikana pääsi vapaasti minne tahansa, tosin kaikkein vanhinta tällaista sukupolvea. Niinpä olin vuonna 1992 ensi kertaa Joshkar-Olassa marien mailla Turun yliopiston delegaatiossa opiskelijan ominaisuudessa. Olen syntynyt käsittämättömän onnekkaasti oikeaan aikaan. En nimittäin koskaan ole tykännyt arkistojen kuolleista kielistä ja virtuaalisista ihmisistä. En olisi koskaan voinut tulla fennougristiksi neuvostoaikoina.


Volgalaisiin kieliin jo vanhastaan keskittynyt Turun yliopiston suomalais-ugrilainen oppiaine alkoi muuttuneessa tilanteessa aktiivisesti kehittää suhteita ja hyödyntää niitä. Tuloksena on mm. pitkä liuta sanakirjoja. Vuonna 1993 perustettiin Volgan alueen kielten tutkimusyksikkö. Nyttemmin toiminta on laajentunut vähitellen kattamaan alueen kaikkia kieliä, siis myös turkkilaisia:
http://www.utu.fi/fi/yksikot/hum/yksikot/volga/Sivut/home.aspx


Samana vuonna alkoi Volgan alueen kielten symposiumien sarja:
http://www.utu.fi/fi/yksikot/hum/yksikot/volga/symposiumit/Sivut/home.aspx


Pari päivää sitten päättyi Volgan ja Uralin alueen kielten XI symposiumi Tsheboksaryssa. Izhevskistä meitä oli mukana kokonainen delegaatio omalla tilausbussilla, jonka Udmurtian valtionyliopisto ystävällisesti myönsi.
Esitelmöin udmurttilaisista novelleista ja niiden suomentamisesta. Alaamme vaivaa mielestäni edelleen jossain määrin kuivuusongelma eli keskittyminen muinaisuuteen, arkistointiin ja säilömiseen. Itseäni kiinnostaa enemmän tämä päivä, tulevaisuus, elävä kulttuuri ja kieli sekä niiden kehittäminen.


Tämä jonkinlainen alkuperäisen kansanperinteen korostus näkyy niin Venäjällä kuin Suomessakin. Udmurttilainen kirjallisuus tai esimerkiksi novellit ovat monelle liian uutta asiaa: luotu viimeisen sadan vuoden aikana. Ehkä jotkut saavuttavat jotain alkuperäistä, ihmeellistä ja mystistä kaivelemalla katkonaisia muinaisjäänteitä. Itselleni elävä kulttuuri on tätäkin ihmeellisempää ja mystisempää seurattavaa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Minä kuulun siihen sukupolveen, jolle Neuvostoliitossa asuneet suomalaisugrilaiset kansat olivat saavuttamattomissa ja joista luettiin vain vanhoista maantieteen oppikirjoista. Oikeastaan kukaan ei tiennyt oliko heitä todellisuudessa enää olemassakaan. Eestiläisten tiedettiin olevan olemassa, joskin heidänkin tykö pääseminen oli useiden viikkojen viisumianomuksen takana. Ja hyvin yleisesti ajateltiin, että kyllä hekin kuolevat sukupuuttoon vuosikymmenen sisällä.

Udmurtteja taidettiin siihen aikaan kutsua votjakeiksi. Mareja puolestaan tsheremisseiksi.

Kiinnostukseni suomalaisugrilaisia kansoja kohtaan juontaa juurensa siitä, että koko äitini suku on ollut karjalankielistä. Kun olin lapsi, sanottiin, että he puhuvat "karjalan murretta". Siitä ei kuitenkaan kukaan perehtymätön suomalainen ymmärtänyt riittävästi seuratakseen keskustelun sisältöä. Sitten jossain vaiheessa noin 12-vuotiaana löysin kirjahyllystämme opuksen, jossa oli näytteitä "karjalan kielestä", mikä oli aivan uusi käsite minulle. Hämmästyksekseni havaitsin, että näytteet olivat aivan identtisiä äitini ja hänen sukulaistensa keskeisen puheenparren kanssa. Minulle tuli ahaa elämys: he puhuivatkin vierasta kieltä!

Ilmeisesti Venäjällä vähemmistökielten puhujien määrä on tasaisesti laskenut riippumatta siitä oliko kyseessä Neuvostoliitto vai nykyvenäjä, mutta näinä päivinä kyseisten kansojen saavutettavuus on myötävaikuttanut siihen, että heidän kielensä ovat kuitenkin saaneet osakseen jonkinlaisen renessanssin. Julkaisutoimintaa suomalaisugrilaisilla kielillä on moninkertaisesti verrattuna Neuvostoliiton aikoihin ja kansallinen identiteetti vähemmistöjen keskuudessa on voimistunut merkittävästi.

Käyttäjän Esa-JussiSalminen kuva
Esa-Jussi Salminen

Nimitykset muuttui joskus 1991-92, votjakeista udmurteiksi ja tsheremisseistä mareiksi jne. Muistan, kun sihteeri kysyi yhden lukuvuoden aloitustilaisuudessa professorilta, että mitä tämä nimitysten muuttaminen oikein meinaa, että alammeko unkarilaisistakin puhua madjaareina?

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Udmurtiassa kun asuimme, aikuiset sanoivat paikallista kansaa "votjaki"-ksi.

Meitä he nimittelivät kuitenkin "Finny-Финны" eikä tshuhny-чухны.
Opin ymmärtämään ja puhumankin paikallista ns."murtin kieltä".

Nyt en muista enää kuin numeroita..odyk, kyk, kuinj, nilj, vitj, kuatj, sisym, tjamys, ykmys, das. Das Odyk. Das kyk...:)

Käyttäjän rjaaskel kuva
Risto Jääskeläinen

"odyk, kyk, kuinj, nilj, vitj, kuatj, sisym, tjamys, ykmys, das."
Enismmäinen kirjain osuu samaksi kuin suomessa useammin kuin osuu ruotsin vastaavassa luettelossa. Tjamys (8) ja das (10) ovat selvimmin "ulkomaankielisiä". Od-yk voisi olla samaakin kantaa. Nilj (4) ja sisym(7) ovat konsonanteiltaan melko suomalaisia.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen Vastaus kommenttiin #4

Sukulaisia me ollaan! Kielisukulaisia. Ehkä se "murtinkielikin" tarttui helpommin meihin jotka puhuivat suomea. Ainakin lapsiporukassa pärjäsin nopeasti ja aikuiset veivät minut torille tulkkaamaan kaupantekoa.

Tämän blogin suosituimmat