Esa-JussiSalminen

Ensimmäinen udmurtinkielinen novelli vuodelta 1906 on iäti ajankohtainen

  • Ensimmäinen udmurttilainen novelli on julkaistu uudelleen vuonna 1995 Aleksandr Škljajevin kirjassa Tšašjem ńimjos.
    Ensimmäinen udmurttilainen novelli on julkaistu uudelleen vuonna 1995 Aleksandr Škljajevin kirjassa Tšašjem ńimjos.


Grigori Vereštšaginia (1852-1930) on sanottu udmurttilaisen kirjallisuuden isoisäksi ja ensimmäiseksi udmurttilaiseksi runoilijaksi, mutta hänen kynästään on lähtöisin myös ensimmäinen udmurtinkielinen novelli vuodelta 1906. 


Kuusisivuisen novellin nimi on ytimekkäästi Tuktaš, mikä on myös päähenkilön, tietäjän nimi. Oikeastaan hän on yksi kolmesta päähenkilöstä: toinen on kertojaminä ja kolmas kertojaminän ystävä Petyr.
Ystävykset tapaavat Petyryn luona tämän kotikylässä. Pöydässä on samovaarillinen teetä ja valkoista kukkaishunajaa. Puhe johtuu udmurttien vanhoihin tapoihin, samoin tietäjiin: Petyr mainitsee tässäkin kylässä olevan tietäjän. Petyr pitää tietäjää hyvänä: tietäjä auttaa ihmisiä, sen sijaan noita noituu ja silmää ihmisiä pahalla silmällä. Petyryn ystävän kristillisen katsomuksen mukaan sen sijaan molemmat edustavat yhtä lailla hylättävää pakanuutta.


Erimielisyys ilmenee ja seuraa hiljaisuus: Petyr ei sano minulle vastaan, mutta hänen naamastaan ja liikkeistään havaitsee heti, että hän ei ole samaa mieltä. Kumpikin perääntyy: on aivan tarpeetonta ja sopimatonta ryhtyä kinaamaan. Sen sijaan vieras kysyy:


- No onkos se vanha vai nuori se teidän tietäjänne?
- Oikeasti vanha kuin kuihtuva sieni.
- Kaukanakinko asuu?
- Ei tuo niin kaukana, eikä lähelläkään. Lähteen luona, kylästä sivussa. Asuu yksin, talokin on yhtä vanha kuin hän itsekin.
- Voisiko häntä nähdä?
- Miksei voisi? Käydään siellä...
- Lähdetään hänen luokseen. Haluan nähdä, tutustua siihen teidän tietäjäänne.
- Ehdithän sinä. Samovaarissa on teetä vielä, juodaan se ensin.


Joimme. Läksimme.


Novellista suurin osa tämän jälkeen kuvailee ystävysten käyntiä tietäjän luona: muuttuuko ystävän käsitykset? Papin kirjoittamana tämä yksinkertainen mutta syvällinen tarina maailmankatsomusten kohtaamisesta on erityisen kiehtova. Risto Pulkkinen arvioi kirjassaan Suomalainen kansanusko s. 33, että suomalais-ugrilaisista kansoista ehkä pakanallisimpina ovat säilyneet udmurtit. Lapsi menee helposti pesuveden mukaan. Mitäs kun pakanuus ei olekaan sellaista pakanuutta kuin on kuvitellut?

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset