Esa-JussiSalminen Uralin piraatti

Talviset suomalais-ugrilaiset tunnelmat


Johdinautossa matkalla hiihtämään −28 asteen pakkasessa Izhevskin laidan hiihtoladulle. Matka ei kestä kauaa, mutta säännöllisesti tehtynä se kannattaa käyttää huviksi. Nyt lukemisena on komin kielen oppikirja Sjornitam komiön. Luen sieltä komiksi tekstipätkää Suomesta, sen kesästä, joka on sateinen ja viileä, mutta onneksi niin lyhyt. 


Junassa Izhevskistä Moskovaan saan hyttiin kaveriksi Sergei Krjaninin, 50 km:n pronssimitalimiehen Lahdesta vuodelta 2001. Sattuneesta syystä taisi tuon viimeisen matkan seuraaminen jäädä suomalaisilta vähemmälle. Nykyisin hän on Venäjän hiihtoliiton varapuheenjohtaja. Sen puheenjohtaja, presidentti on Jelena Välbe. Votkinskista kotoisin oleva Krjanin asuu nykyisin Hanty-Mansijskissa ja hän on menestyksekkään Hantien ja mansien autonomisen piirikunnan hiihdon päävalmentaja. Hänen olisi pitänyt lentää sinne, mutta tavalliset pikkukoneet eivät lennä −40 astetta kylmemmissä lämpötilassa, joten hänen piti ottaa juna Moskovaan ja lentää sieltä suuremmalla koneella. Ne lentävät vielä noin −50 asteessa. Sitä kylmemmissä lämpötiloissa lentävät enää jotkut "meidän kotimaiset" koneet.


−50 asteen lämpötiloissa vallitsee kuulemma aina tuuleton ilmanala ja usva. Pitää kävellä hitaasti, ettei synnytä tuulta. Autoliikenne kaupunkien välillä on keskeytetty näin kylminä aikoina.


 Juna on mukava, mutta yöllä tuntuu epämukavan kuumalta ajoittain, vaikka näin modernissa vaunussa pitäisi termostaatin toimia. Aamulla on yhä lämmin, ikkunalasin reunoista on sulanut jää ja lämmitys on pois päältä, patterit kylmät: Moskovassa on lämpötila nollassa. 


−50, −28, 0, Venäjä, Toinen Venäjä ja Kolmas... Tänne mahtuu monta maailmaa maantieteellisesti ja niin myös henkisesti ja ne kaikki ovat totta samaan aikaan.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Tämän blogin suosituimmat