Esa-JussiSalminen

Täi lähtee, se punoo, peni puree, miniä kuolee

 

Kieli muuttuu koko ajan ja väistämättä. Suomalais-ugrilaista kantakieltä arvioidaan puhutun useita tuhansia vuosia sitten. Siitä eronneet tytärkielet ovat muuttuneet eri suuntiin, eri tavalla. On siis poikkeuksellista, että etäsukukielissämme löytyy VIELÄ jotain, joka yhä vieläkin näyttää ja kuulostaa lähes samalta kuin suomi.
Toki läpinäkyvästi yhteisiä elementtejä on paljonkin, mutta odotuksenmukaisesti reilusti muuttuneina. Klassinen esimerkki tästä on unkarin ideg, joka on sama kuin jänne. Ei tarvita muuta kuin muistaa suomen sisäisen rekonstruktio (jänte(k?)) ja soinnillistuminen ja denasalisaatio, niin se on siinä.


Kuuluisin esimerkki yhä hieman samalta näyttävistä kokonaisista lauseista on ilmeisesti: Elävä kala ui veden alla /  unk. Eleven hal úszkál a víz alatt. Helppoa tällaisten selvästi, ilman kielihistoriallisia opintoja, samanlaisilta näyttävien lauseiden löytäminen on lähisukukielistä. Mitä kauemmaksi mennään, sitä vaikeampaa se on. Mordvalaiskielistä klassisia esimerkkejä: Modamartne kasit / Mutamarjat ne kasvaat (mitä ilmeisimmin perunat), l'embe s'oks'en' (tši) / lämmin syksyn (kehä eli päivä).  


Volgalaiskielten tunneilla professori Alho Alhoniemi tähdensi, että kauemmista kielistä tällaisia yhteisiä lauseita on vaikeampi löytää. Tämä on vanhentunut oletus, mikäli tarkastelemme udmurttia. Kun tyytyy lyhyisiin lauseisiin, voi kirjoittaa vaikka novellin uskoakseni kenen tahansa mielestä varsin samalta kuulostavilla sanoilla, ainakin sopivassa kontekstissa.

Se on tässä:
Tej lykte. (itši)Menj pune. Puny pure. (itši)Menj kule. Kin myne? Mi mynomy. So pone. Lymy šuna. Ti! Jue vir, kyzj! Lym njyle! Myne!


Suomeksi: Täi lähtee. Miniä punoo. Peni puree. Miniä kuolee. Ken menee? Me menemme. Se panee. Lumi sulaa. Te! Juokaa veri, kusi! Liemi nielkää! Menkää!


(y on ns. takainen i, j:llä merkitsen selvyyden vuoksi liudentunutta konsonanttia, kuten savolaismurteissa, peni on tietysti koiran vanha nimitys. Udmurtissa menj esiintyy yhdyssanan loppuosana.)
Kyrillisillä: Тей лыктэ. (ичи)Мень пунэ. Пуны пуре. Мень кулэ. Кин мынэ? Ми мыномы. Со понэ. Лымы шуна. Ти! Юэ вир, кызь! Лым ньылэ! Мынэ!


On kiehtovaa ajatella, että yhteisen kantakielen puhujat ovat puhuneet vuosituhansia sitten jotain, josta tunnistettavia katkelmia on säilynyt hyvin, vain hitaasti muuttuneina, molemmissa tytärkielissä. Monenmoista on elämässä tapahtunut silloinkin.
Miksi emme tekisi tästä teoksesta runomuotoista:

Tej lykte, itšimenj pune. 
Puny pure, itšimenj kule. 
Kin myne? Mi mynomy. 
So pone. Lymy šuna. 
Ti! Jue vir, kyzj! 
Lym njyle! Myne!

Täi lähtee. Miniä punoo. 
Peni puree, miniä kuolee. 
Ken menee? Me menemme. 
Se panee. Lumi sulaa. 
Te! Juokaa veri, kusi!
 Liemi nielkää! Menkää!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän Esa-JussiSalminen kuva
Esa-Jussi Salminen

Tej pure (täi puree) olisi paras samannäköinen lause, mutta puryny (purra) -verbiä käytetään udmurtissa enää vain koiraeläimistä, koirista ja susista.

Käyttäjän Esa-JussiSalminen kuva
Esa-Jussi Salminen

Muutin veden vereksi, koska vu on liian tunnistamaton, vain yksi äänne enää sama. Samalla runosta tuli modernia taidetta.

Tämän blogin suosituimmat