Esa-JussiSalminen Uralin piraatti

Milja Kauniston trilogia - paras suomalainen historiallinen romaani

  • TRILOGIA!
    TRILOGIA!

Vuonna 1976 syntyneen Milja Kauniston romaanitrilogian kannet houkuttelivat minut lainaamaan uuden tuntemattoman kirjailijan teokset. Trilogian ensimmäinen teos Synnintekijä on esikoisteos, ilmestynyt vuonna 2013 Gummerukselta. Seuraavat osat, Kalmantanssi (2014) ja Piispansormus (2015) ovat ilmestyneet teosten laajuuden huomioonottaen varsin ripeää tahtia.


Teosten päähenkilö on Olavi Maununpoika, historiallinen henkilö, josta tiedossa oleviin faktoihin Kauniston kertomus nojautuu, mutta kehittelee niiden ympärille aivan oman tulkinnan. Hän oli hetken jopa Sorbonnen rehtori.


Tunnelmaa luovat aikakauteen liittyvät latinan sanat. Naispuolinen kotiorja on famula, miespuolinen famulus. Opiskelija on tietysti studiosus, joka opiskelee universitaksessa. Kunnon viitta on muodikkailla henkilöillä 1400-luvun Ranskassa houppelande. Tärkeä hallintovirkamies on sénéschal. Kirjailijan omakohtainen perehtyneisyys aiheeseen näkyy. Hän asuu itse keskiaikaisessa eteläranskalaisessa kylässä. Kirjojen tapahtumapaikat ovat pääasiassa Pariisi ja Etelä-Ranska.


Ensimmäinen ja toinen osa ovat viihdyttävää luettavaa, mutta kolmas osa loistelias,  jännittävin ja taiteellisin huipentuma. Parhainta luettavaa ovat Olavi Maununpojan tapaamiset piispojen ja kuninkaallisten kanssa, jolloin tiedon käyttö ja puhetaito saattavat päättää elämästä ja kuolemasta.


Tarina on rehevä ja peittelemätön, keskiaikainen hurskaus ja uskonnollisuus, mutta myös riettaus ja juonittelu tulevat tasapuolisesti kuvatuiksi. Juopottelun aiheuttamat mielipuolisuudet tulevat poikkeuksellisen taidokkaasti kuvatuiksi. Mystiikka ja logiikka kietoutuvat toisiinsa. Naisia syytetään noituudesta ja heitä poltetaan roviolla. Mutta oikea noita ei palakaan eikä tule raskaaksi. Kolmannessa kirjassa selviää syykin, myös osuva selitys koko ilmiölle.


Ihmiset eivät ole sinänsä sen tyhmempiä kuin nykyisinkään, oppineet paahtavat teoksia, joiden looginen saivartelu aiheuttaa päänsaäryn lukijassakin. Keskiajan kurjuuden suuri määrä johtuu  yhteiskuntarakenteesta. Vain aniharvoilla on pääsy opintielle ja vallankahvaan. Naisesta ei voi tulla Sorbonnen studiosusta, periaatteessa... Vallassa pysyäkseen on turvauduttava mihin keinoihin tahansa. Keskiajan yhteiskunta on julmista julmin, kurjat kuolevat Pariisin kaduille kuin kärpäset, eivätkä paremmat ihmiset ehkä vaivaidu tekemään edes ristinmerkkiä loikkiessaan nenää pidellen yli. 


Historiallisten romaanien lukemisen suurin merkitys onkin se, että tajuaa oman aikansa paremmuuden. Demokratia ei aina toimi juohevasti, mutta parempaakaan yhteiskuntamallia ei ihmiskunta ole keksinyt. 


Sorbonnen luentosaleja ei talvellakaan lämmitetä luentojen ajaksi. Ei siksi, etteikö takkoihin puita riittäisi. Riittäähän niitä herrojen maisterien keskinäisiin tapaamisiinkin. Luentosaleja ei lämmitetä, koska tunnottomat pakarat ja palelu pitävät opiskelijat hereillä. Kun kevät saa, he tuppaavat luennoilla nukahtelemaan, jolloin heitä on hakattava kepeillä jatkuvasti. 


Onkohan taantumuksellisten poliittisten tahojen ajattelu paljonkaan sitten keskiajan diktatuurin muuttunut, Suomessakaan? Ei toimeentuloa kurjalle, koska sittenhän hän vallan veltoksi heittäytyy. Paljon tärkeämpää on täyttää omat aarrekammiot kullalla.


Erityinen saavutus kirjailijalta on päähenkilön, minä-muodossa kertoilevan Olavi Maununpojan henkilökuvan piirtäminen: monitasoinen, kehityskelpoinen, ristiriitainen. Hän ei pääse itsekään itsestään lopulliseen selvyyteen, mikä hän oikein on. Ero Sinuhen tyhjäpäiseen persoonattomuuteen on valtava.


Sekä jumalisuuden että etenkin jumalattomuuden rehevä kuvaus voi olla monelle vähän liikaakin, mutta tämä valmistelee Maununpojan henkistä kasvua monien vaiheiden jälkeen, tai sallittakoon, uskonnollista oivallusta, jonka jälkeen hän saa rauhan itselleen. 


Herkullista luettavaa teos on myös kulinaristiselta kannalta. Köyhät syövät räätikkää, papusoppaa ja kapakalaa. Kaarlen hovissa tarjotaan tummaksi paahdettua salvokukkoa mantelimaidolta ja sahramilta tuoksuvan vehnäkohokkaan kera, riikinkukon lihalla koristeltua härkäpiirasta Beaunen kruunajaisviinin kanssa sekä jälkiruoaksi ruusuvanukasta.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Tämän blogin suosituimmat