Esa-JussiSalminen Uralin piraatti

Malli ja hullu kuvailija

Malli ja hullu kuvailija

Kävin eilen ensimmäistä kertaa Mäntän Serlachius-museoissa. Niihin pääsee tänä kesänä erityisillä Serlachius-busseilla vaikka junalta (www.serlachius.fi). Pääsymaksu museoihin on useille alennusryhmille 0 euroa.

Mäntän nousu taidekeskukseksi on oikea suomalainen menestystarina. Gustaf-museossa se on esillä Paperiperkele -näyttelyssä. Kuulokkeista voi kuunnella tarinan dramatisoidun alun, miten Gustaf Adolf Serlachius (1830-1901), paperiteollisuuden uhkarohkea edelläkävijä perusti laitoksensa keskelle erämaata.

Samassa rakennuksessa on myös museoitu Serlachiuksen johtajan ja johtokunnan huone. Alhaalla on myös vanha interaktiivinen apteekki, jossa voi pukeutua vanhoihin virkavaatteisiin ja ottaa antiikkikameralla kuvan itsestään muistoksi, opetella vanhojen rohdoskasvien, kuten rakuunan, laventelin, lipstikan tai kahvin lääkinnällisiä ominaisuuksia. Serlachiushan oli aluksi apteekkari Tampereella.

Taidemuseo Göstassa (Gösta Serlachiuksen, Gustaf Adolfin tyttären mies ja serkku, mukaan) on esillä klassista taidetta. Nykyisessä näyttelyssä nimeltä Malli ja hullu kuvailija, tyylikkäimmässä koskaan näkemässäni klassisen taiteen kokoelmassa, teosten vieressä seinillä maalatuissa teksteissä teosten mallit kertovat oman versionsa taiteesta. En ole koskaan nähnyt mitään vastaavaa (tai ylipäänsä mitään innovatiivista) maailman taidemuseoissa tavassa esittää klassista taidetta, sen enempää Louvressa kuin Tretjakovin galleriassakaan. Minusta on aina ollut vastenmielistä näyttelyissä tiirailla kuivaa pientä tekstiä pahviläpysköiltä ja arvailla, olisiko siinä jotain, joka olennaisesti liittyy taide-elämykseen vai onko se yleistä taidehistoriaa, johon mieluummin tutustuisin kotona nojatuolissa.

Juuri valmistuneessa Göstan palviljongissa oli esillä muutama modernimpi näyttely: MuNA Museum of No Art, SuperPop! -näyttely ja Eija-Liisa Ahtilan videoinstallaatio. Kaikki omintakeisia onnistuneita kokonaisuuksia. Viimeksimainittu oli suosikkini. Katsoin sen lukematta siitä ensin mitään. Tulkitsin teoksen niin, että siinä professori Kati Outinen on lähtenyt vaihteeksi luentosalista pitämään havainnollista luentoa draamasta keväiseen luontoon Viikissä.

No miksi paperiteollisuus erämaassa tarkoittaa taiteen kukoistusta? Tietysti siksi, että Serlachiukset pitivät taiteesta ja tukivat ja ostivat sitä. Akseli Gallen-Kallelan monet työt ovat Göstassa. Gallen-Kallelahan maalasi paljon läheisellä Keuruun Jamajärvellä. Gösta Serlachius maksoi joskus jopa kuukausipalkkaa Hannes Autereelle. Siinä innostavaa esikuvaa nykyajankin pohatoille!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Kiva juttu. Minulla on kipsikopio Hannes Auteren kansanparantaja reliefistä ja olisi kiva käydä katselemassa lisää Autereita.

Tämän blogin suosituimmat