Esa-JussiSalminen

Ei pijäl lähteä syyhymätä saunaa

 

Multialaista
kansanviisautta

 



 

 



 

 

Harva
lukukokemus on tuntunut koskaan niin virkistävältä kuin
Sananparsia ja sanontoja Multialta (Multian Marttayhdistys ry.,
1980). Omasta henkisestä perimästä kannattaa ammentaa ja tuntea
juurensa.

 

Kovin
köyhästi on tosin eletty: "Nii köyhä ellää ku märkä
pallaa.", mutta ilman myönteistä asennetta ei varmaan olisi
onnistunut eläminen noinkaan iloisesti: "Näläkä on leivän
särvintä.", "Suolane ja sakkea on köyhän makkea."
ja "Lisänä on rikka rokassa ja hämähäkki taikinassa."
Se on opettanut periaatteiden suhteellisuutta, koska "velekaa ei
kuole, mutta näläkää kuolee".

 

Eihän
mistään mitään olisi tullut, jossei töitä olisi paiskittu yötä
päivää, voisi kuvitella. Suomalaisten ja muidenkin
suomalais-ugrilaisten kansojen ominaisuutena pidetään ahkeruutta.
Kuulin kerran esitelmän, jossa tarkasteltiin marilaisten ja
venäläisten sananlaskujen ankaraa kuvaa työnteosta. Lopputulema
oli vain pieni vivahde-ero: marilaisen kannan mukaan työtä
paiskitaan päätä koskaan edes ylös nostamatta, kun taas
venäläisen kannan mukaan päätä saa satunnaisesti kohottaa ylös
työn äärestä.

 

Ainakin
multiaisten sanontojen kuva on varsin monisäikeisempi. On
luonnollista, että kaikki eivät vain ole niin aikaansaapia.
Ihmisissä on sekä reipasta että vährystä, niin rikkiviisaita
kuin löylynlyömiä ja siltä väliltäkin. Ei kaikilta sovi samaa
vaatia, mutta ihmisiä kaikki. Tietenkään ei "passoa lenkoa
heitteä", olevaiset asiat on hoidettava, mutta toisaalta eivät
työt lopu tekemällä: "Aina työt tekevällä, aina unta
makkoavalla." "Joka ei syrji syötyää, se ei tunne
hyötyää."

 

Mustien
metsien ihmiset eivät näytä kauheasti ihastuvan asioihinsa
puuttumisesta. Eräskin uteli, mihin isäntä mahtaa olla menossa,
johon sopiva vastakysymys kuului: "Pitäskös se meijä molempie
tieteä?" Pappikin pitää toisinaan laittaa ruotuun.
Legendaarinen Teikari-pehtoori tässä erityisesti kunnostautui. Kun
hänen tuli kerran annettua heinäväelle vähän liian pitkät
päiväunet, ruokaperäiset, kirkkoherra ihmetteli Teikarille, että
kellohan on jo viisi. Teikari kaivoi kellonsa ja totesi: "Niin
on, käy kirkkoherran kellon kanssa sammoa aikoa." Kun hän oli
viimein menossa naimisiin, rovasti kysyi: "Mites Teikari nyt
vasta akan ottaa?" -"En nähny enneä yökulukuul lähteä."

 

"Hei
hulinaa", sanoi Alina, kun kirnuun pieras. Aiheesta on erilaisia
toisintoja ympäri Suomen. Yhden pakinoitsijan mukaan "Tulihan
pulinaa, sano piika kun kirnuun pieras" sopii kuvaamaan
nykypäivänä usein mitättömästä aiheesta nostettuja kohuja.
Mutta miksi piika toimi näin? Oliko hänellä vaihtoehtoja? Jos
kirnu on tyhjä, täytyy elämään sisältö saada
niistä aineksista, mitä on käsillä.

 

Turhaan
ei kehuta, mutta ei haukutakaan, vaan käytetään objektiivista
näkökulmaa, kuten se vieras, joka totesi "ei näistä aineista
parempata tulekkaa", kun emäntä kyseli kuinkas ruiskahvi
maistui. Hyvä kahviresepti, siis oikean kahvin, silloin kun sitä
oli, kuului seuraavasti: "Ensi pannaa pannuu aineet ja jos
mahtuu, sitte vettä."   

 

Myönteinen
ja humoristinen katsanto saattaa ulottua tilanteeseen kuin
tilanteeseen. "Miestä tarttis, mutta sattu miehel loppu",
yksi ukko sanoi, kun akka antoi leipälapiolla selkään. "Varjele
silimiäs tupelta", sanoi toinen ukko, kun vuorostaan akkaansa
tuppivyöllä hutki. Äänestämästä palatessa voi myhäillä
tyytyväisenä: "Asiat on hyvän joukon parempaan päin."
"Eiköhän lähetä kävelee ja uutta akkaa hakkee", sano
Jussi, kun akkansa hautaan laski.

 

"En
lähe hullun kanssa väittämää enkä vasikan kanssa juoksemaa."
Ei useinkaan maksa vaivaa vetää hernettä nenäänsä. Kun joku on
vihoissaan, voi odotella, että "ves selevijee". Yksi
isäntä ajoi humalapäissään hevosensa toisen talon porstuaan
asti. Talon isäntä aukaisi tuvan oven: "Koitappas, peäseekö
uunille!"

 

Multian
Kourumäeltä kotoisin ollut Hilja
Aaltonen
muotoili
104-vuotishaastattelussa
yhden yksinkertaisemman ja helpomman elämän ohjeen: "Naapurin
asioita ei tiedetä pohjia myöten ja sillon on parasta olla melko
hiljaa." Ennen kaikkea saattaa oma elämä jäädä vähemmälle
elämiselle, jos keskittyy muiden asioihin. Samaisessa haastattelussa
Aaltonen kertoo: "Tykkään siitä, että mullon työtä."

 

Multian
vaakunan muurahaisen sanotaan usein kuvaavan juuri multialaisten
uutteruutta. Ahkeruuden perikuvana muurahainen on varmaan yhtä vanha
kuin ihmiskunta. Raamattukin kehottaa laiskaa menemään muurahaisen
tykö, katsomaan sen menoja ja viisastumaan. Näin varmaan kannattaa
tehdä ja muistaa, että muurahainen kellii puolet vuodesta syvässä
horroksessa pesänsä uumenissa.

 



 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset